fbpx
  • Home
  • News
  • Bio
    • Latest Reviews
  • Tour
  • Photos
  • Music
    • Video
  • Store
  • Contact
mickebjorklof.com mickebjorklof.com
  • Home
  • News
  • Bio
    • Latest Reviews
  • Tour
  • Photos
  • Music
    • Video
  • Store
  • Contact
Menu

Twentyfive Live At Blues Baltica julkaistaa 6.4. 2018!!!

  • Uutiset
  • Twentyfive Live At Blues Baltica julkaistaa 6.4. 2018!!!

Twentyfive Live At Blues Baltica julkaistaa 6.4. 2018!!!

  • by Micke Björklöf
  • 11.2.2018
  • Uutiset
  • 0

Share this post
Previous
Next

Micke Björklöf

Related Posts

New single and lyrics video ”On Vacation”!

Independent Blues Awards 2024 nominee!

Blues News magazine’s critics’ choice for album of the year 2023!

New music video ”Good Times Somehow”!

Colors Of Jealousy Finland tour dates, spring 2024!

Comments are closed.

Comments Box SVG iconsUsed for the like, share, comment, and reaction icons
Micke Bjorklof & BlueStrip
15 hours ago
Micke Bjorklof & BlueStrip

Viron johtava ja luetuin sanomalehti Postimees julkaisi erittäin positiivisen kehuvan arvostelun muutaman viikon takaisesta Micke & Lefty feat.Chef konsertista Augustibluus festivaalilla, Haapsalussa. ”Tämänvuotisen Augustibluus toisen päivän suurin elämys tuli Suomenlahden toiselta puolelta”
📖👉Lue koko arvion käännös kommenteissa!

”Estonia’s leading and most widely read newspaper, Postimees, published a glowing review of the Micke & Lefty feat. Chef concert from a few weeks ago at the Augustibluus festival in Haapsalu: “The greatest highlight of the second day of this year’s Augustibluus came from the other side of the Gulf of Finland.”
📖👉Read the translation of the full review in the comments!” ... See MoreSee Less

Viron johtava ja luetuin sanomalehti Postimees julkaisi erittäin positiivisen kehuvan arvostelun muutaman viikon takaisesta Micke & Lefty feat.Chef konsertista Augustibluus festivaalilla, Haapsalussa. ”Tämänvuotisen Augustibluus toisen päivän suurin elämys tuli Suomenlahden toiselta puolelta” 📖👉Lue koko arvion käännös kommenteissa! ”Estonia’s leading and most widely read newspaper, Postimees, published a glowing review of the Micke & Lefty feat. Chef concert from a few weeks ago at the Augustibluus festival in Haapsalu: “The greatest highlight of the second day of this year’s Augustibluus came from the other side of the Gulf of Finland.” 📖👉Read the translation of the full review in the comments!”
View on Facebook
· Share
Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email
View Comments
  • Likes: 14
  • Shares: 0
  • Comments: 2

Comment on Facebook

ENGLISH Blues as fierce as Beethoven’s Fifth Symphony in heavy rain. When it comes to Finns When it comes to Finns, it seems that everything they take on turns out well. Producing nuclear power and fighting the Russians, for example, but also the blues. Ville “Lefty” Leppänen’s trio set at Haapsalu left aside any pop-rock-style approach. What remained was nothing but pure blues. The greatest experience of the second day of this year’s Augustibluus came from across the Gulf of Finland – Ville “Lefty” Leppänen and Micke Björklöf together with Miikka “Chef” Kivimäki. The trio’s greatest strength was undoubtedly their three-part singing. The men sang beautifully. The range and power of their voices, especially Micke Björklöf’s ability to be both ruggedly powerful and warm at the same time, combined with his gift for storytelling. Blues begins with a story, or rather with an evocative message that the listener is meant to receive. Once that is in place, everything else is simply a bonus for the audience. One of Ville “Lefty” Leppänen’s two guitars was a historic blues instrument, an almost hundred-year-old resonator guitar with a metal body. Combined with Miikka “Chef” Kivimäki’s bass guitar, reminiscent of a double bass, it produced a highly sensitive and at times rough-edged sound. As his nickname suggests, Ville “Lefty” Leppänen plays left-handed. The instrument does not necessarily have to be held around the neck; it can be gently cradled in one’s lap and softly picked, like stroking the curls at a bride’s nape. Supported by tradition One reason why Finns are so good at playing the blues may lie in the tradition of folk singing. Compared with Estonia, Finnish traditional music sounds considerably more melancholic. The stretching of a single note, so characteristic of the blues, was already familiar on the other side of the Gulf long before the sorrowful songs of cotton pickers broke through around the world. A sadly resolute timbre also characterizes Ville “Lefty” Leppänen’s voice, but his main instrument is still the guitar – and, importantly, the way he plays it. Roots played with his fingers and shoulders; Ville “Lefty” Leppänen also brings his hips and legs into play. His way of playing is something you could simply sit and watch. Micke Björklöf has yet another talent – percussion. In the end, keeping track of all the different ways and instruments he used to play the drums became impossible. Once again, the listener sees raw power, which the musician can, whenever he wishes, reduce to the gentlest rustle. But the most important thing is how the musicians pay attention to one another, leave room for one another and respond to each other. It is not ping-pong, but rather football, with long passes sent across the field towards the goalmouth. Since the listener does not know how a ball struck with spin will eventually curve, one has to watch it while holding one’s breath. Sometimes it rolls all the way to the goal line; sometimes it stops halfway there. Good blues is characterized by pauses, and that could be heard in the Finns’ playing. If Ville “Lefty” Leppänen, Micke Björklöf and Miikka “Chef” Kivimäki’s trio had to be compared with something, the first thing that came to mind was Beethoven’s Fifth Symphony, heard in Haapsalu a few weeks earlier. It was being performed in such heavy rain that conductor Kristiina Poska was forced to stop the performance for a few minutes. Comparing the Tallinn Chamber Orchestra with three Finnish blues musicians may seem somewhat inappropriate to an uninformed observer, but the emotional intensity of the two concerts justifies the comparison. Not to mention the professionalism. A fitting venue The best venue at Augustibluus is the waiting pavilion at Haapsalu railway station, where there is both a sense of being squeezed side by side and a feeling of spaciousness. In addition, trains and waiting for them at stations are important images in blues songs. No wonder, since during the formative years of the blues, people travelled mainly by rail. Howlin’ Wolf’s song “Smokestack Lightning” (1956) refers to the cloud of sparks rising from a steam locomotive’s smokestack, but when you listen to the song, the essence of the blues reveals itself: hypnotic tension is born from the intensity of the voice, the music remains on a single chord, and complex harmony is easily replaced by a readily understood image. Lefty’s warm-up acts at the railway station were Australian singer-songwriter Michael Pollitt and, after him, Estonia’s own star Andres Roots. As he himself pointed out, he had just returned from a festival in Birmingham. The Birmingham Jazz and Blues Festival presents him as a wizard of the slide guitar. Roots plays alone, but creates a soundscape that gives the impression that there is more than one musician on stage. Using an open tuning, he creates contrasting, powerful chords to complement his quiet playing. Retuning the guitar during the concert is itself part of the show. Roots does not play only with his fingers; his shoulders come into play as well. An integral part of his performance is an expression of genuine joy and surprise: “Look what a complicated trick I just managed to pull off!” It is therefore easy to imagine that there is more than one musician standing on stage. I try to follow his fingers – at the railway station, the audience can stand very close to the stage – but I give up. Producing sounds as rugged as these must presumably have taken days and years of practice. Roots’s own composition “Starbuck Theme” probably expresses his aims in the blues most precisely. Roots plays quietly and melodically. Howlin’ Wolf’s raw power is not his model; Roots’s aim is to create a dreamlike atmosphere. The lines of sound created with the slide are like the shimmering haze of a hot day, through which the world appears in italics. On stage, Roots remarks that hearing Lefty Leppänen’s guitar playing on Finnish radio during the occupation was one of the first occasions when he took notice of blues music. A sadly resolute timbre also characterizes Ville “Lefty” Leppänen’s voice, but his main instrument is still the guitar – and the way he plays it.

Suomi käännös: ”Bluesia, joka on yhtä raivokasta kuin Beethovenin viides sinfonia kaatosateessa.” Suomalaisten kohdalla näyttää olevan niin, että kaikki, mihin he ryhtyvät, onnistuu hyvin. Ydinvoiman tuottaminen ja venäläisten kanssa sotiminen esimerkiksi, mutta myös blues. Ville ”Lefty” Leppäsen trion Haapsalun ohjelmistossa jätettiin poprock-henkinen lähestymistapa syrjään. Jäljelle jäi vain puhdas blues. Tämänvuotisen Augustibluusin toisen päivän suurin elämys tuli Suomenlahden toiselta puolelta – Ville ”Lefty” Leppänen ja Micke Björklöf yhdessä Miikka ”Chef” Kivimäen kanssa. Trion vahvin puoli oli ehdottomasti kolmiääninen laulu. Miehet lauloivat kuin unelma. Äänten laajuus ja voima, erityisesti Micke Björklöfin kyky olla samanaikaisesti rouhean voimakas ja lämmin sekä tähän yhdistyvä tarinankerronnan taito. Blues alkaa tarinasta, tai pikemminkin siitä kuvallisesta viestistä, jonka kuulijalle halutaan välittää. Kun se on kunnossa, kaikki muu on yleisölle pelkkää bonusta. Ville ”Lefty” Leppäsen kahdesta kitarasta toinen oli historiallinen bluessoitin, lähes sata vuotta vanha metallirunkoinen resonaattorikitara. Yhdistettynä Miikka ”Chef” Kivimäen kontrabassoa muistuttavaan bassokitaraan syntyi erittäin herkkä ja paikoin karu soundi. Kuten lempinimestä voi päätellä, Ville ”Lefty” Leppänen soittaa vasenkätisesti. Soitinta ei välttämättä tarvitse pitää kaulalla, vaan sitä voi hellästi pitää sylissä ja näppäillä hiljaa kuin morsiamen niskassa olevia hiuskiharoita. Perinteiden tukemana Yksi syy siihen, miksi blues onnistuu suomalaisilta niin hyvin, saattaa olla kansanlauluperinteessä. Viroon verrattuna suomalainen perinnemusiikki kuulostaa huomattavasti melankolisemmalta. Bluesille niin tyypillinen yhden sävelen venyttäminen tunnettiin Suomenlahden toisella puolella jo kauan ennen kuin puuvillanpoimijoiden surulliset laulut löivät maailmalla läpi. Surullisen päättäväinen sointi luonnehtii myös Ville ”Lefty” Leppäsen ääntä, mutta hänen tärkein välineensä on silti kitara – ja myös tapa, jolla hän soittaa sitä. Andres Roots soitti sormillaan ja hartioillaan, Ville ”Lefty” Leppänen ottaa mukaan myös lantion ja jalat. Hänen soittotapaansa voisi jäädä katselemaan pitkäksi aikaa. Micke Björklöfilla on vielä yksi lahja – lyömäsoittimet. Rumpujen soittamisen eri tapojen ja välineiden laskeminen meni lopulta sekaisin. Jälleen kerran kuulija näkee raakaa voimaa, jonka muusikko halutessaan pystyy muuttamaan aivan hiljaiseksi kahinaksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, kuinka muusikot huomioivat toisensa, jättävät toisilleen tilaa ja vastaavat toistensa soittoon. Se ei ole pingistä, vaan pikemminkin jalkapalloa, jossa annetaan pitkiä syöttöjä kentän yli maalin edustalle. Koska kuulija ei tiedä, mihin kierteellä lyöty pallo lopulta kääntyy, sitä täytyy seurata henkeään haukkoen. Joskus se vierii maaliviivalle, joskus pysähtyy puolimatkassa. Hyvälle bluesille on ominaista tauko, ja sen kuuli myös suomalaisten soitossa. Jos Ville ”Lefty” Leppäsen, Micke Björklöfin ja Miikka ”Chef” Kivimäen trion esitystä pitäisi verrata johonkin, ensimmäisenä mieleen tuli Haapsalussa muutamaa viikkoa aiemmin kuultu Beethovenin viides sinfonia. Sitä soitettiin niin rankkasateessa, että kapellimestari Kristiina Poska joutui keskeyttämään esityksen muutamaksi minuutiksi. Tallinnan kamariorkesterin ja kolmen suomalaisen bluesmuusikon vertaaminen saattaa olla asiaa tuntemattomasta jopa sopimatonta, mutta kummankin konsertin emotionaalinen lataus antaa siihen oikeutuksen. Ammattitaidosta puhumattakaan. Sopiva paikka Augustibluusin paras esiintymispaikka on Haapsalun rautatieaseman odotuspaviljonki, jossa on sekä kylki kyljessä olemisen tuntua että avaruutta. Lisäksi juna ja sen odottaminen asemalla ovat blueslauluissa tärkeä kuvasto. Eikä ihme, sillä bluesin muotoutumisen aikaan matkustettiin pääasiassa rautateitse. Howlin’ Wolfin kappale ”Smokestack Lightning” (1956) viittaa höyryveturin savupiipusta nousevaan kipinäpilveen, mutta kappaletta kuunnellessa avautuu bluesin olemus: hypnoottinen jännite syntyy äänen intensiteetistä, musiikki pysyy yhden soinnun ympärillä ja monimutkaisen harmonian korvaa helposti ymmärrettävä mielikuva. Leftyn lämmittelijöinä rautatieasemalla esiintyivät australialainen laulaja-lauluntekijä Michael Pollitt ja hänen jälkeensä Viron oma tähti Andres Roots. Kuten hän itse korosti lavalla, hän oli juuri palannut Birminghamin festivaalilta. Birminghamin jazz- ja bluesfestivaali esittelee hänet slide-kitaran taiturina. Roots soittaa yksin, mutta luo äänimaiseman, joka antaa vaikutelman siitä, että lavalla olisi useampi kuin yksi muusikko. Avoimen virityksen avulla hän luo hiljaisen soiton vastapainoksi voimakkaita, kontrastisia sointuja. Kitaran virittäminen uudelleen konsertin aikana on puolestaan osa show’ta. Roots ei soita ainoastaan sormillaan, vaan myös hartiat ovat käytössä. Rootsin soittoon kuuluu olennaisena osana vilpitöntä iloa ja hämmästystä ilmaiseva ilme: ”Katso, millaisesta mutkikkaasta kuviosta selvisin juuri!” Niinpä on helppo kuvitella, että lavalla seisoo useampi kuin yksi muusikko. Yritän seurata hänen sormiaan – rautatieasemalla yleisö pääsee seisomaan aivan lavan lähellä – mutta luovutan. Näin rouhean kuuloisten äänien tuottaminen on ilmeisesti vaatinut harjoittelua päiviä ja vuosia. Rootsin oma kappale ”Starbuck Theme” ilmaisee ehkä kaikkein tarkimmin hänen tavoitteensa bluesissa. Roots soittaa hiljaa ja melodisesti. Howlin’ Wolfin raaka voima ei ole hänen esikuvansa, vaan Rootsin tavoitteena on luoda unenomaisen tunnelman. Slidella luodut ääniviivat muodostavat kuin kuuman päivän ilmassa väreilevän usvan, jonka läpi maailma näyttää kursivoidulta. Roots kertoo lavalla, että miehityksen aikana Suomen radiosta kuultu Lefty Leppäsen kitaransoitto oli yksi ensimmäisistä asioista, joissa hän tunnisti bluesmusiikin. Surullisen päättäväinen sointi luonnehtii myös Ville ”Lefty” Leppäsen ääntä, mutta hänen tärkein välineensä on silti kitara – ja myös tapa, jolla hän soittaa.

Micke Bjorklof & BlueStrip
15 hours ago
Micke Bjorklof & BlueStrip

Sielukasta bluesrockia, dynaamista laulua ja maailmanluokan slide-kitaraa!

Micke Björklöf & Blue Strip on suomalaisen bluesrockin ehdoton lippulaiva ja yksi maamme kansainvälisesti menestyneimmistä juurimusiikin kokoonpanoista. Jo yli kolmen vuosikymmenen ajan yhtye on kiertänyt maailmaa valloittaen yleisöä lähes 20 maassa – Tokion kirkkaista valoista New Orleansin sykkeeseen ja aina arktisille Huippuvuorille saakka.
Yhtyeen sielu on Micke Björklöfin voimakas ja vivahteikas laulu, jota täydentää Ville ”Lefty” Leppäsen suvereeni, maailmanluokan slide-kitarointi. Heidän soundinsa on hitsautunut saumattomaksi kokonaisuudeksi, sillä bändin ydinryhmä on pysynyt lähes muuttumattomana jo vuodesta 1998. Tämä näkyy ja kuuluu lavalla harvinaisena dynamiikkana, joka tempaa yleisön poikkeuksetta mukaansa.
Kannusalissa on luvassa tinkimätöntä roots-musiikkia, jossa omat sävellykset ja perinteiset vaikutteet lyövät kättä. Tyylillisesti yhtye liikkuu sujuvasti sielukkaista balladeista aina räjähtävään, sähköiseen bluesrockiin. Keikka on matka läpi bluesin historian, mutta modernilla, energisellä ja ennen kaikkea suomalaisella "sisulla" tarjoiltuna.
Konsertissa on numeroidut istumapaikat ja se on sallittu kaikenikäisille.
Illan aikataulu:
18 Cafe Bar Luola auki ✨
19 Showtime🖤
Kesto n. 2h sis. väliajan.💥
La 12.9 Micke Björklöf & Blue Strip(S) | klo 19 | Kannusali | Ennakkoliput 👉 lippu.fi 🖤 ... See MoreSee Less

This content isn't available right now

When this happens, it's usually because the owner only shared it with a small group of people, changed who can see it or it's been deleted.
View on Facebook
· Share
Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email
View Comments
  • Likes: 13
  • Shares: 1
  • Comments: 1

Comment on Facebook

Såå bra musik

Micke Bjorklof & BlueStrip
4 days ago
Micke Bjorklof & BlueStrip

Tänään Pe 28.8 Micke & Lefty feat.Chef koettavissa livenä Angelniemellä, Lossiranta ravintolassa. Showtime klo21:00! ... See MoreSee Less

Tänään Pe 28.8 Micke & Lefty feat.Chef koettavissa livenä Angelniemellä, Lossiranta ravintolassa. Showtime klo21:00!
View on Facebook
· Share
Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email
View Comments
  • Likes: 12
  • Shares: 1
  • Comments: 0

Comment on Facebook

Micke Bjorklof & BlueStrip
3 weeks ago
Micke Bjorklof & BlueStrip

Minulle myönnettiin eilen Rytmiraide -festivaali yhteydessä Rytmikisko 2026 palkinto tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta pohjalaisen musiikkikulttuurin edistämiseksi.
Olen tästä häkeltyneen onnellinen ja otettu. Suuri kiitos Kurikan Asemafestivaaliyhdistys ry:lle ja kaikille junailijoille tästä huomionosoituksesta🙏❤️
MB

Kiitos orkan puolesta eilisestä Rytmiraide festivaalin hienolle yleisölle. Oli hieno ehtoo vaikka vähä vilapoosen kostiaa olikin. Pitipähän ainakin nämä ukkelit lavalla liikkeessä.😀
Kiitos Teemulle ansiokkaasta perkussio tuurauksesta sekä loistavalle tekniikalle Soundbros Oy ja Mika Paananen, oli ns. hyvä keli vetää!👍
Keikkatunnelmia kuvien muodossa seuraa perästä! ... See MoreSee Less

Minulle myönnettiin eilen Rytmiraide -festivaali yhteydessä Rytmikisko 2026 palkinto tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta pohjalaisen musiikkikulttuurin edistämiseksi. Olen tästä häkeltyneen onnellinen ja otettu. Suuri kiitos Kurikan Asemafestivaaliyhdistys ry:lle ja kaikille junailijoille tästä huomionosoituksesta🙏❤️ MB Kiitos orkan puolesta eilisestä Rytmiraide festivaalin hienolle yleisölle. Oli hieno ehtoo vaikka vähä vilapoosen kostiaa olikin. Pitipähän ainakin nämä ukkelit lavalla liikkeessä.😀 Kiitos Teemulle ansiokkaasta perkussio tuurauksesta sekä loistavalle tekniikalle Soundbros Oy Kristian Hyyppä ja Mika Paananen, oli ns. hyvä keli vetää!👍 Keikkatunnelmia kuvien muodossa seuraa perästä!
View on Facebook
· Share
Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email
View Comments
  • Likes: 289
  • Shares: 1
  • Comments: 24

Comment on Facebook

Onnea, onnea👍🎶

Onnea kiskojen mitalla! 😊🎶

Oikea osuma.

Onnea bluesmiehelle!😎👊

Onnittelut huomionosoituksesta

Lämpimät onnittelut ansaitusta huomionosoituksesta! 🌹🌹🌹

Onnittelut ! Harmi kun en päässyt Rytmiraiteelle

Paljon Onnea 🌼🌿🌼🌿🌼

Well deserved! Congrats Micke!

Hyvä asia on tämä.

Sehän osui kohdalleen, onnittelut! 🥳🤩

Onnea meiltä!

Onnittelut

Onnea, kovasti olet tuon eteen töitä tehnytkin. Arvostan.

Hienoa, lämpimät onnittelut!

Ihan ansaittua!

Onnittelut, meni oikialle miehelle 👍

Tämä nuotti tiesi paikkansa!

Onnea 👍🌹

No nyt tuli oikealle miehelle! 🙂

Onnea 🎵🎶😍😊

Onnea🌺🌼🌸

Onnea!🏆💐

Onnea 🎶

View more comments

Load more

Spotify

Upcoming Shows

Micke & Lefty feat. Chef

  • 04/09/26 Hell, Stj at Blues In Hell
  • 05/09/26 Hell, Stj at Blues In Hell
  • 13/09/26 Katowice at Kato Blues Faces

Micke Bjorklof & Blue Strip

  • 12/09/26 Helsinki at TBA
Follow on Instagram
You must first connect to your Instagram account. You can do that under Creativo -> Theme Options -> Social Logins area.
© Copyright 2024 Micke Bjorklof. Web darkgrove
MENU
  • Home
  • News
  • Bio
    • Latest Reviews
  • Tour
  • Photos
  • Music
    • Video
  • Store
  • Contact